Turistina Tampereella - esi-isien polkuja kulkemassa

Vähän jännitti, sunnuntaille oli luvattu vesisateita, miten kävisi kävelykierroksen. Ei oikein kaatosateessa viitsisi lähteä kaupunkia kiertämään. Mutta meitä onnisti, päivä oli mitä parhain kaupungilla kulkemiseen.
Pieni joukko Liljeströmin sukua ajeli "nyssellä" Nalkalantorilta Yliopiston kadun pysäkille, josta kävelimme Vellamonkatu yhteen. Siellä oli ensimmäinen kohteemme.
Kävelyreittimme linkistä avautuu kartta uuteen välilehteen.


Vellamonkatu 1 oli Kristian Ferdinand Liljeströmin omistama talo, jossa Ferdinand perheineen asui ja jossa oli myös vuokrahuoneita. Kaivokatu oli silloisen Vellamonkadun sivukatu ja ilmeisesti osa sisään käynneistä on ollut sivukadulla, koska monissa lähteissä annetaan osoitteeksi Kaivokatu 24.
Kuvassa näkyy talossa olleen myös kauppa, onko se ollut jo Ferdinandin aikaan, en tiedä. Vellamonkadulle Liljeströmit olivat muuttaneet Koskikadulta.

Vellamonkatu 1 vuonna 2016

Lähde: siiri.tampere.fi, kuvaaja Veikko Kanninen, kuvausaika n. 1929

Kurkistetaan hieman ajassa taaksepäin.
 Etsiessäni tietoa netistä tästä osoitteesta silmiini osui Juha Lehtisen tutkimus " Laitakaupungin syntinen laulu / ohjesääntöinen prostituutio Tampereella 1890 - 1905". Aivan vieressä eli Kaivokatu 23:ssa ja 26:ssa oli erityisesti naisten asuntoja. Tammelan torille ei ollut kovin pitkä matka ja on mahdollista, että tori on toiminut iltaisin toisenlaisena myyntipaikkana kuin päivisin. Siitä voi jotain arvailla minkälaisessa ympäristössä silloin on elelty.
Vellamonkadun ympäristöä vuonna 2016

Kaivokatu 24:ssä tarjotaan vuokralle huone 2 akkunalla ja hellakyökki, sekä yksittäisiä huoneita ja osa kyökkiin. Kuinkahan isoja peheitä noissakin huoneissa silloin mahtoi asua ja elellä?

Vellamonkadulta jatkettiin rauratiesillan ali matkaa Koskipuistoon. Edlan kätilönvastaanotto oli Myllykadulla, talo numero 140. Myllykatua ei enää ole, eikä sitä rakennusta, jossa Edla vastaanottoa piti, mutta yhdessä kuviteltiin ja pähkäiltiin sen paikkaa. Hotelli Tammer on siinä lähellä, kadun toisella puolella. Ja kun vähän matkaa kulkee eteenpäin, tulee vastaan Turpiini, Uuden Päivänbaari.

Lähde: siiri.tampere.fi Maisemaa Myllykadun suunnalta 1900 luvun alussa.

Konsulin saarikin on siinä lähellä, ei tarvitse kuin mennä Satkunnankadun yli niin siinä se on, entisen Finlaysonin tehdasrakenuksen edessä. Konsulinsaari liittyy  kapellimestari Axel Liljeströmin historiaan. Lehtitietojen hän johti Hankoniemen poikasoittokuntaa, joka soitti kapellimestarin johdolla saaressa useampanakin iltana heinäkuussa 1892. Pojat olivat nuoria 10 - 14 vuotiaita, eikä Axelkaan ollut kuin 24-vuotias.  Saareen pääsi siihen aikaan siltaa pitkin. Nyt saari on kasvanut umpeen pensaita eikä siltaakaan enää ole.

Konsulinsaari

Palattiin takaisin Koskipuistoon Cumulus hotellin eteen. Asetuttiin valokuvaan isänisänisän verrannalle. Ferdinand oli muuttanut Räikän kartanosta Ylöjärveltä Koskikadulle vuonna 1880. Se oli heidän ensimmäinen kotinsa Tampereella. Kuvassa näkyvä puutalo on saattanut olla silloin. Katujen paikat ovat muuttuneet ja nykyään talon kohdalla on katu. Yhdessä kuitenkin kuvittelimme miten istuskelemme isoisoisän verannalla ja ihastelemme Tammerkoskelle avautuvia näkymiä virvokkeita nautiskellen. Piiat ja palvelijat kantavat meille ruokaa ja juomaa.

Lähde: siiri.tampere.fi kuvaaja Teuvo Mäkinen, 1945 Koskikatu 5, sivukatu Kyttälänkatu

Matka jatkuu Aleksis Kiven kadulle, jossa Aatto A Liljeströmillä oli Talousaitta niminen kauppa. Tarkka osoite kaupalle oli siihen aikaan Itäinenkatu 12, joka nykyisin on Aleksis Kiven katu 12.  Telefoonikin kaupassa oli, puhelinnumero 325. Siinä me seisoimme kaupan edessä ja katselimme mitä kaikkea kaupassa on myytävänä. Ja olihan siellä tavaraa myytävänä, oli leivinkaluja, soittoautomaatti, taffelipiano, konttorikalustoa, ravintola buffetti, luistimia ja suksia, klosetti ja kasanskireki, jopa papukaija oli myytävänä.

Eipä olisi Aatto A silloin arvannut, että monen monta vuotta myöhemmin hänen nuottinsa päättyisivät säilytettäväksi samaiselle paikalle. Tampereen virastotalo, jonne Aatto A:n nuotteja on arkistoitu, sijaitsee Aleksis Kiven kadulla suurinpiirtein samalla paikalla kuin muinoin Talousaitta.

Nyt oli jo aika päästä Laukontorille kahvittelemaan ja jalkoja lepuuttamaan. Kannattaa poiketa.

Laukontorilta onkin suora sihti Satamakadulle. Sitä vähän matkaa eteenpäin ja taas pysähdyttiin muisteluhetkeen. Satamakatu 14 kohdalla Aatto A:lla oli soitinkauppa. Nykyisin siinä on Tampereen Työväenteatterin iso punainen tiilirakennus.

Vielä jaksettiin kävellä Mäntykadulle, jossa Aatto A asui kunnes muutti Savoon. Poismuuton tähden hän myi omaisuuttaan, myynnissä oli muun muassa "isompi joukko puutarha pöytiä ja tuolia. Yksi telefoonin johto kaupungissa samoin johto kaupungista Pyynikille. Yksi siisti mukavuuslaitos, joka on ollut Pyynikin niemellä. Huonekasvia lasi- ja posliinitavaraa ym." Aatto A oli lehti-ilmoitukseen kirjoittanut Tavataan klo 12 - 3 päivällä. Olimme paikalla oikeaan aikaan, vuosiluku vain oli reilut sata vuotta myöhemmin.

Mäntykatu 1

Paikkoja olisi vielä ollut kuljettavana Pyynikillä, mutta tällä kertaa päätimme retkemme Mäntykadulle. Osa retkeläisistä noudatti esi-isänsä matkareittejä ja suuntasi kulkunsa Savon suunnalle. Me hämäläiset saattelimme heidät matkaan ja toivottelimme tervetulleiksi toistekin.